Katson Kajaanissa asustavan, 3-vuotiaan colliepojan kuvaa. ‘Tämä se on’, totean itselleni yhä uudelleen ja uudelleen "Tämä on minun." Yleensä, kun olen selannut Lemmikkipalstojen Apulaa (,jonka aikaisemminkin mainitsin ‘akuisen koiran ja pennun dilemmaa’ käsittelevässä blogauksessani), ja ottanut yhteyttä koiristaan syystä tai toisesta luopuviin omistajiin sen oikean koiran toivossa, yhteydenpitoa ei ole jatkunut kauaa. Joko koira tai aika eivät vain ole tuntuneet oikeilta.
"Tämä se on."
Mutta kun marraskuun lopulla huomasin rotukoirien myyntiosioon jätetyn, kuvattoman ilmoituksen pahan allergiatapauksen takia myynnissä olevasta colliepojasta, sitä seuraava yhteydenottoni ei enää ollutkaan yksi niistä lukuisista hedelmättömistä, joita olin aikaisemmin tehnyt. Tässä 3-vuotiaassa blue merlessä niin moni asia vain kolahti oikeaan kohtaan. Koiran rotu, luonne ja ikä tuntuivat juuri oikeilta. Ja kun näin koiran viimein webcamin välityksellä, olin myyty. Tämä koira minun on tavattava, totesin mielessäni, kun näin sen nuuhkivan uteliaana web-kameraa Kajaanissa. Omistaja on ollut hyvin rehellinen ja ulospäinsuuntautunut koiraa kuvaillessaan, ja olen saanut tietää kaiken niin koiran hyvistä kuin huonoistakin puolista. Olen kuullut sen ruokavaliosta, historiasta, vanhemmista ja sisaruksista, joita pääsin myös katselemaan koiran koiranet-profiilista. Olen myös nähnyt useita pieniä videoita siitä, mitä temppuja koira osaa, ja miten se käyttäytyy muutamissa erilaisissa tilanteissa.
Entäs nyt?
Alkuperäinen ideani oli ottaa koira vasta kesällä 2013 - mutta kuten eräs koiria pitkän aikaa harrastanut tuttavani sanoi minulle; kun Se Oikea Koira osuu kohdalle, sen vain tietää. Ja tämän colliepojan tapauksessa, minä tiedän. Tai, ainakin minulla on hyvin vahva aavistus - tietämisestä kun tuskin voimaan puhua, kun en ole kyseistä koiraa vielä koskaan fyysisesti tavannut. Mutta tähän tilanteeseen tulee muutos 4.1.2013, jolloin käyn hakemassa koiran Kajaanista ja lähdemme kokeilemaan yhteiseloa Tampereelle. Koska collie on yksi toiveroduistani, olen perehtynyt rodun terveydentilaan melko hyvin ja osasin kiinnittää huomiota siihen, onko tämän koiran suvussa collielle ominaisia silmäsairauksia. Tarkastin emän ja isän aikaisemmat pentueet ja näytti siltä, että pentupaljouteen mahtui kaksi silmäsairasta tapausta. Minun colliepoikani pentue oli kuitenkin koiranetin perusteella terve, ja niin oli kyseessä oleva yksilökin. Eläinlääkäriin Tätä asiaa mielessä pitäen olenkin ottanut vapaudekseni varata koiralle ajan eläinlääkärin tarkastukseen ensimmäisen kolmen viikon yhdessä olon jälkeiselle perjantaille. Olemme myös puhuneet koiran kastroimisesta, koska toimenpidettä ei ole koiran rauhallisen luonteen takia nähty tarpeelliseksi vielä suorittaa, joka on ihan ymmärrettävää. Koska koiraa ei minun toimestani kuitenkaan tulla käyttämään jalostukseen/pennutukseen tai näyttelytarkoituksiin (johtuen omista preferensseistäni sekä siitä, että koira on collieurokseksi pieni ja kokonaan pystykorvainen), ajattelin kuitenkin käyttää uuden perheenjäsenen tässä toimenpiteessä, jotta vahinkoja ei pääse tapahtumaan. Kastroimisella on myös positiivinen vaikutus koiran terveyteen. Monien samaa mieltä olevien lähteiden tavoin, myös Peteducation.com ja Elainlaakariin.fi kertovat, että uroskoiran kastroiminen minimoi agressiivisuutta sekä vaeltelun halua, ja lisää koiran keskittymiskykyä ja minimoi virtsatiesairauksien, kasvaimien sekä tyrien riskiä. Paikallisella, hyvämaineisella eläinlääkärillä collien kastroiminen maksaa 300 euroa, joka on mielestäni pieni hinta kaikista edellä mainituista eduista. Toki, koiran kastroiminen ei ole mikään taikatemppu, joka muuttaa koiran välittömästi Eemelistä Enkeliksi, mutta monien tutkimieni lähteiden mukaan toimenpiteellä on enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia. Tarvikkeet Eläinlääkäriajan varaamisen lisäksi olen viettänyt paljon aikaa kiertelemällä paikallisia lemmikkikauppoja - lähinnä Mustia ja Mirriä, joka sijaitsee vain 500 metrin päässä asunnoltani. Olenkin ostanut colliepojalle paljon turkinhoitovälineitä furminator-aluskarvaharjasta kampoihin ja pitkälle karvalle tarkoitettuun harjaan. Myös ison koiran kynsisakset ovat tulleet minulle hiljattain tutuiksi. Koska haluan olla mahdollisimman hyvin varautunut, olen myös ostanut perunajauhoja mahdollisen kynsienleikkuuvahingon varalle. Olen hankkinut myös varoiksi collien turkille soveltuvaa shampoota ja trimmaussakset, jotta voin pitää pitkän, kauniin blue merle turkin siistissä kunnossa. Koiran tämän hetkinen omistaja on myös kertonut, millaisista leluista koira pitää, ja olenkin ostanut pojalle ison pallon ja kaksi vikuvaa leluluuta, joista toinen on tarkoitettu koiran aktivoimiseen. En malta odottaa, että pääsemme leikkimään pojan kanssa noutoleikkejä!
Leluja!
Olen myös ottanut asiakseni ostaa koiralle oman pedin sekä viltin, vaikka ilmeisesti vanhasta kodista onkin tutun tuoksuinen viltti tulossa mukaan koiralle tutun kaulapannan ja hihnan mukana. Luonnollisesti olen myös muistanut ostaa koiralle ruokakupit, joihin tuleva ruoka minun täytyy vielä kipaista lemmikkikaupasta. Haluan varata ja käyttää ruoan ostoon hyvin aikaa, jotta saan varmasti hyvää ja uuden tulokkaan vatsalle hellää ruokaa. Minulta puuttuvat myös koiran nimilaatta, heijastinliivit, kurahaalarit sekä ensiaputarvikkeet, kaiken varalle.
Haluanko antaa kodin pennulle vai aikuiselle koiralle? Olen tasapainoillut tämän kysymyksen äärellä koko sen ajan, kun olen koiran hankintaa vakavasti harkinnut. Ensin olin sitä mieltä, että haluan pennun, jonka voin kasvattaa ja kouluttaa ihan itse. Ja sitten olin sitä mieltä, että ehkä täysikasvuinen koira olisikin pehmeämpi lasku koiranomistajuuteen, josta minulla ei (kuten olen aikaisemmin useasti maininnut) ole aikaisempaa kokemusta. Ja aina, kun päätän aikuisen ja pennun väliltä, löydän itseni ennen pitkää taas saman kysymyksen ääreltä. Tämä johtunee siitä, että molemilla, sekä pennulla että aikuisella, on omat vahvuutensa. Minun tehtäväni onkin pohtia, kumpi sopisi omaan elämäntilanteeseeni paremmin.
Olen useasti aikaisemminkin lainaillut koirakuiskaaja Cesar Millanin kirjoja, joita hän on kirjoittanut yhdessä Melissa Jo Peltierin kanssa. Huolimatta siitä, että edellä mainittua miestä on useasti kritisoitu hänen johtajuuspainotteisesta tavastaan ajatella ja kouluttaa koiria, olen löytänyt hänen kirjoistaan paljon hyödyllisiä ohjeita erilaisiin koira-asioihin. Hän käsitteleekin molemmissa, “Cesar’s Way” (suom. Koirakuiskaaja) sekä jo aikaisemmin mainitsemassani “How to Raise the Perfect Dog” (suom. Koirakuiskaajan pentukoulu) kirjoissa tämän blogauksen perimmäistä kysymystä: pennun ja aikuisen koiran dilemmaa.
Kodittomat koirat
“Kansakunnan suuruus ja sen moraalinen edistys voidaan arvioida siitä, miten se kohtelee eläimiään.” - Gandhi
Huolimatta siitä, että kirjat käsittelevät aihetta, ne eivät kuitenkaan anna siihen suoraa vastausta - kuten ei kukaan tai mikään muukaan pystyisi antamaan. Kaikki koirat eivät ole yhteen sopivia kaikkien omistajien kanssa - ja toisinpäin. Oli kyseessä sitten pentu tai aikuinen. Millan sivuaa kuitenkin kysymystä muutaman kerran, ja hänen konsensuksensa on, että ihmisten tulisi aina antaa vanhemman koiran adoptoimiselle mahdollisuus, mikäli se on mahdollista. Hänen kantansa johtunee Yhdysvaltojen hälyttävästä “lemmikkiylikansoituksesta”. The Human Society of USA:n verkkosivujen mukaan jo pelkästään Yhdysvalloissa n. 3-4 miljoonaa lemmikkiä lopetetaan vuosittain vain, koska niille ei ole ottajaa. Nämä surulliset tilastot ovat oire ihmisten täysiverisiin rotulemmikeihin osoittamasta ihastuksesta ja suosiosta. Samainen suosio on myös osasyynä Suomessakin tavattuihin pentutehtailijoihin - erityisesti suosittujen pikku-seurakoirarotujen kohdalla.
Meillä ongelma ei ole yhtä vakava kuin Atlantin vastakkaisella rannalla. Suomalaisille onkin tarjolla mahdollisuuksia adoptoida kodittomia lemmikkejä myös ulkomailta, kuten esimerkiksi Venäjältä, Espanjasta ja Virosta. Mutta jokainen Lemmikkipalstojen Apulaa seurannut on varmasti huomannut, että jo kertaalleen omistettuja ja rakastettuja lemmikkejä (erityisesti kissoja) on myös meillä täällä Suomessa tarjolla yllin kyllin.
Pentu vs. Aikuinen
Vaikka uuden omistajan onkin rakennettava suhde sekä pentuun että aikuiseen koiraan puhtaalta pöydältä, niiden adoptoiminen on lähtökohtaisesti hieman erilaista. Omien havaintojeni mukaan vanhempaa koiraa hankittaessa voidaan koiran käytöstä tarkastella ja todeta melko lyhyessäkin ajassa, kuinka hyvin koira ja uusi omistaja sopivat yhteen - vai sopivatko ollenkaan. Parhaassa tapauksessa aikuinen koira on käynyt jo läpi pentu- sekä 'murrosiän', ja sen persoonallisuus on ‘tasaantunut’. Pennun kohdalla taas koiran persoonallisuutta on vaikeampi tarkastella, sillä se kehittyy läpi ensimmäisen vuoden aina aikuisuuteen asti. Pentua adoptoidessa onkin hyvä tutustua koiran lähisukulaisiin - isään ja emään, joiden kautta pennun persoonallisuudesta voidaan tehdä pitävämpiä ennusteita. Eli aikuisesta koirasta näkee helpommin, mitä omistaja on saamassa kotiinsa (vaikka on toki otettava huomioon, että elinympäristön muutos saattaa laukaista koirassa ainakin tilapäisesti käytöstä, joka ei ole ollut sille ennen ominaista), kun taas pentu on vielä tietyllä tavalla arvoitus. Olen myös havainnut, että vanhasta sananlaskusta huolimatta, myös ‘vanha koira voi oppia uusia temppuja’. Vastoin ihmisten luuloja, koulutettukin TOKO-mestari täytyy opettaa uuden talon tavoille. Pohjalla oleva koulutus tekee kuitenkin työstä helpomman - varsinkin, jos koira ja isäntä ovat toisilleen sopivaa sorttia. Pennun kohdalla taas työ on tehtävä kokonaan alusta alkaen. Joku voisi sanoa, että aikuisen koiran adoptoiminen olisi pentua helpompaa, mutta itse en näe tätä yksinomaan helppouskysymyksenä. Näen pennun hankinnan vain yhtälönä, jossa on aikuista enemmän muuttujia. Tämän takia saattaisin itsekin liittyä puhdasrotuistenkoirien ihailijakerhoon ja hankkia itselleni puhdasrotuisen pennun, sillä minulle on aloittelijana tärkeää tietää, millaisia pennun molemmat vanhemmat ovat, mistä se on tullut ja millaista koiraa minun kannattaa odottaa. Tällainen ideaaliskenaario on mahdollista saavuttaa myös sekarotuisen pennun kanssa, mutta ensikertalaisena koen puhdasrotuisen pennun tietyllä tavalla “turvallisemmaksi” vaihtoehdoksi. Tulevaisuus saattaa kuitenkin osoittaa tällaiset tuntumat vielä vääriksi.
Se Oikea vaihtoehto
"You don't get the dog you want, but the one you need.” - Cesar Millan
Kuten sanottu, pennussa ja aikuisessa on molemmissa omat puolensa. Itse olen tällä hetkellä kallistumassa enemmän aikuisen koiran puoleen, sillä antaisin mielelläni kodin koiralle, josta luovutaan siitä riippumattomista syistä - kuten esimerkiksi allergian, sairauden, ajanpuutteen tai muiden pitovaikeuksien vuoksi. Minua viehättää myös ajatus siitä, että pääsisimme aikuisen koirakaverin kanssa heti harrastamaan ja lenkkeilemään pitkän kaavan mukaan. Pennussa puolestaan minua viehättää kouluttamisen mahdollisuus - ja se, kuinka pääsen seuraamaan eläimen kasvua pennusta aikuiseksi, kuten olen tehnyt kaikkien elämäni kissojen kanssa. Koulututettavuus ei tosin ole vain nuoren koiran ominaisuus, vaan, kuten edellä mainittu, myös vanha koira voi tosiaan oppia uusia temppuja.
Aiheesta muualla
Puppy vs. Adult - englanninkielinen artikkeli aiheesta @ Dog Star Daily
Olen toistuvasti maininnut tulevan koirani (,jonka vuoksi myös “Tassuista”-blogia kirjoitan) olevan ensimmäiseni. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole aikaisempaa koirankoulutuskokemusta. Tietämättä millainen pentu tai aikuinen kotiin on tulossa, koulutuskoitokseen ei voi valmistautua täydellisesti, mutta voin yrittää tehdä tulevasta yhteiselostamme mahdollisimman mutkatonta opiskelemalla asiaa perusteellisesti etukäteen. Tämän takia olenkin aktiivisesti ottanut selvää koiran kouluttamisesta ja ottanut asiakseni katsoa, lukea ja kokea mahdollisimman paljon asiaan liittyen. Kyseessä tulee kuitenkin olemaan koko koiran elämän läpi jatkuva prosessi, johon minun kannattaa valmistautua mahdollisimman hyvin. Koiran koulutus on kuitenkin myös itsensä kouluttamista, ja odotankin oppivani myös itsestäni jotain uutta samalla kun tutustun uuteen perheenjäseneeni.
Koska olen sukupolveni tyypillinen edustaja, (ja koska esittelin aiemmin tapojani tutkia koirarotuja netistä) ajattelin Youtube-koirakouluttajien olevan edelliselle, verkkokerkeiselle pohdinnalleni hyvä jatkumo. Päätinkin siis ottaa lähemmän tarkastelun alle kolme kouluttajaa, joita kaikkia yhdistävät "positiiviseen vahvistamiseen" perustuvat koulutusmetodit, sekä se, että he jakavat niitä Youtubessa ilmaiseksi.
zakgeorge21
Zak George on kolmesta valitsemastani kouluttajasta kaikkein kuuluisin. Hän on kolmen border collien, Supernovan, Venuksen ja Alpha Centaurin omistaja, ja on kuuluu Animal Planet-kanavan juontajarepertuaariin. Zak on tullut tutuksi luotsaamastaan "Super Fech"-nimisestä koiraohjelmasta. Hän on sittemmin myös tehnyt “Who Let the Dogs Out”-nimistä ohjelmaa CBBC-kanavalle. Youtubessa hän pitää videoblogin tyyppistä kanavaa, jonka välityksellä hän jakaa koulutusvinkkejään koko maailmalle.
Zakin videot eivät aina ole suoria “näin saat koirasi istumaan”-tutoriaaleja, vaan koostuvat lähinnä hänen vastauksistaan katsojien esittämiin koirakysymyksiin. Hän vannoo vahvasti fresbeen nimeen ja esitteleekin innokkaasti tapoja kanavoida koiran kuin koiran energiaa fresbee-leikeillä. Hän puhuu paljon energisten koirien kanssa työskentelystä, koska kaikki hänen omat koiransa ovat energisiä paimenkoiria - jotka mies on myös kouluttanut äärimmäisen tottelevaisiksi.
Kuten edellä mainitsin, Zak, kuten muutkin valitsemani Youtube-kouluttajat, ovat positiivisen vahvistamisen puolesta puhujia. Positiivinen vahvistaminen puolestaan tarkoittaa toistuvaksi halutun käytöksen, kuten vaikkapa käskystä istumisen, makuulle menon tai hiljaa yksin olemisen, vahvistamista palkitsemalla koiraa herkuilla, paijauksilla, leluilla tai vaikkapa leikeillä.
Zak on myös puhunut vahvasti koirakuiskaajaksi itsensä tituleeraavan Cesar Millanin johtajuuteen perustuvia koulutusmetodeja vastaan. Cesar Millanin kirjoja lukeneena uskallan kuitenkin väittää, että Millanin koulutusmetodit eivät ole niin radikaalisti erilaisia Zakin omista, kuin tämä itse ehkä haluaisi uskoa. Näiden samojen kirjojen ansiosta suhtaudun myös hieman ristiriitaisin tuntein Zak Georgen tapaan rinnastaa koirien kouluttamista lasten kasvatukseen. Vaikka ymmärränkin Cesar Millanin koulutus/kuntoutusmetodeihin liittyvät, mahdolliset ongelmat (ja sen, että kaikkien kouluttajien metodit eivät yksinkertaisesti ole sopivia kaikille koirille), hänen on onnistunut vakuuttaa minut siitä, että koira ja ihminen ovat erilaisia eläimiä. Meidän psykologiamme toimivat eri tavalla, vaikka olemmekin kehittyneet lajeina rinnatusten jo tuhansia vuosia. Useasti ihmisten suhtautuminen koiriin kuin ihmislapsiin on koiralle enemmän vahingollista kuin hyödyllistä. Tosin, Zak Georgen hyvin käyttäytyviä ja iloisia koiria voisi pitää todistusaineistona siitä, että hän kaiketi ymmärtää tämän.
Zakin videoissa hyvää ovat hänen positiivinen, innokas asenteensa, vaikka en henkilökohtaisesti perustakaan kaikista hänen tekniikoistaan, kuten esimerkiksi kasvojen tuomisesta lähelle koiran kuonoa kesken koulutusprosessin. Ja vaikka hänen videonsa ovat joskus hajanaista ja ristiriitaista pohdintaa, niistä on poimittavissa useita hyviä pointteja, jotka toimivat varmasti hyvin ainakin pehmeäluonteisille koirille.
kikopup
Emily Lahrham on toinen Youtuben ammattilaiskoiluttajista. Siinä, missä Zack Georgen videot ovat videoblogimaista, leikkaamatonta pohdintaa, Emilyn videot ovat selkeitä ja järjestelmällisiä opetusvideoita. Hänen kanavaltaan löytyy videotutoriaaleja, joissa hän demonstroi asiakkaidensa koirien sekä kolmen oman koiransa kanssa erilaisten käskyjen opettelemista. Kanavalta löytyy video-ohjeita niin koiran rauhoittumisen edesauttamiseen, perustottelevaisuuteen (kuten istuminen ja luokse tulo), kuin hauskoihin temppuihinkin. Vasta-alkajan iloksi, Emily on tehnyt useita videoita keskittyen pelkästään pentujen kouluttamiseen. Muiden kouluttajien yli nämä videot nousevat jo yksinkertaisesti sillä, että Emily demonstroi koulutusmetodejaan oikeiden koiranpentujen kanssa.
Zak Georgen tavoin myös Emily Lahrham liputtaa positiivisen vahvistamisen puolesta. Hän uskoo myös vahvasti “clicker training”-medotiin, eli koiran toivotunlaisen käytöksen palkitsemiseen napsuttimella. Itse olen hyvin kiinnostunut tästä metodista, sillä oman näkemykseni mukaan se vähentää herkkujen vaihtoa koiran ja omistajan väliltä ja lujittaa heidän suhdettaan. Perustan väitteeni siihen, että napsutinta käytettäessä kyseessä ei ole pelkästään “kaupankäynti” koiran kanssa, jossa toivottu käytös vaihdetaan herkkuun (vaikka perustottelevaisuuden parissa koira pitää koulutusmetodista huolimatta saada tottelemaan peruskäskyjä myös herkkupalkatta), vaan kahden elävän olennon aito vuorovaikutus. Tosin myös Lahrham opettaa koiransa napsuttimen käyttöön runsaalla namittamisella. Koira täytyy saada assosioimaan napsutin jonkin positiivisen asian kanssa, joka hyvin usein on jonkinlainen syötävä herkku. Toki kaikki koirat eivät toimi ns. "samalla valuutalla". Joidenkin kohdalla esimerkiksi leikit toimivat herkkuja paremmin.
Emilyn videot on tehty hyvin totisella otteella. Ne ovat järjestelmällisiä, asiallisia, ja Emily selittää yleensä asiansa perinpohjaisesti, suoraan paperista lukien. Hänen äänensä ja tekstinsä monotonisuus saattavat laskea videoiden viihdearvoa, mutta ne ovat sitäkin mielenkiintoisempia ja vakuuttavampia. Katsoja pystyy myös seuraamaan Emilyä työssään, joka ostaa tälle Youtube-kouluttajalle lisää uskottavuutta. Hän esittelee myös kolmen oman koiransa osaamia temppuja.
tab289
Kolmas Youtube-kouluttaja on hiljattain hiljaiseloa viettänyt, nimimerkkinsä takana pitäytyvä, tab289. Hänellä on epävirallisten lähteiden mukaan Youtuben tilatuin koirankoulutukseen liittyvä kanava, jolla hän julkaisee paljon edellä mainitun kikopupin (aka Emily Lahrham) lailla tiukkoja, asiapainoitteisia videotutoriaaleja. Tab289 vannoo myös vahvasti positiivisen vahvistamisen nimeen. Itseasiassa ammattikouluttajana Chicagon seudulla toimiva Tab289 on perustanut koko yrityksensä tämän ideologian nimiin - melko kirjaimellisesti. Opetusvideoissaan hän esittelee katsojille koulutusmetodejaan saksanpaimenkoiransa Solean kanssa - joka on myös, jo edellä käsiteltyjen kouluttajien koirien tapaan, uskomattoman tottelevainen! Ja näin visuaalisena ihmisenä on pakko huomauttaa, että Solea on myös mahdottoman kaunis pörröisine korvineen ja ruskeine silmineen.
Samalla tavalla kuin Emily, myös Tab289 käyttää koulutuksessaan paljon jo edellä mainittua napsutinta, jonka puolesta hän liputtaa myös sanallisesti useammassa videossaan. Hänen tapansa opettaa katsojaa on hyvin helppo ja vaivaton seurata. Hänen metodinsa muistuttavat paljon Zak Georgen vastaavia. Myös Tab vie kasvonsa koiransa tasolle koulutustilanteessa, muttei kuitenkaan yhtä lähelle kuin Zak. Kokemattoman ihmisen mielestä tämä vaikuttaa paremmalta ratkaisulta, sillä uskoisin liian läheisyyden (kun puhutaan milleistä senttien sijaan) provosoivan ja/tai pelottavan joitain koiria koulutustilanteessa.
Yhteiset tekijät
Näitä kolmea Youtube-koirakouluttajaa seuranneena olen päässyt paremmin sisään positiivisen vahvistamisen maailmaan, joka esitetään usein vastakohtana Cesar Millanin peräänkuuluttamalla, johtamiskeskeiselle kouluttamiselle. (Mutta Millanin kirjoja lukeneena voin sanoa, että ne eivät välttämättä ole periaatteessa yhtä kaukana toisistaan, kuin miehen televisio-sarja, Koirakuiskaaja, antaa usein ymmärtää.) Kaikki kolme kouluttajaa alleviivasivat liikunnan ja leikin tärkeyttä koiran ja ihmisen yhteiselon kannalta. Yhteisiä tekijöitä heidän positiivarivideoissaan olivat paitsi samankaltaiset metodit, niin myös aktiiviset koirat, jotka eivät olleet vain onnellisia, vaan myös hyvin koulutettuja ja tottelevaisia. Itsekin toivoisin pääseväni tällaisiin tuloksiin oman tulevan eläinkumppanini kanssa! Ja näiden videoiden/kouluttajien mukaan siihen tarvitaan paitsi paljon kärsivällisyyttä, niin myös paljon naksuttelua, noutoa ja nameja. Yritän suhtautua kaikkiin koulutusmetodeihin mahdollisimman objektiivisesti, sillä kuten aiemmin mainitsin, havaintoni on, että kaikki koulutusmetodit eivät ole yhteensopivia kaikkien koirien kanssa. Positiivisella vahvistamisella on kuitenkin varmasti paikkansa minkä tahansa koiran koulutuksessa - perustui omistajan käyttämä toimintamalli siihen kokonaan, tai vain osittain. Zak George @ Youtube.comKikopup @ Youtube.com Tab289 @ Youtube.com
