28.11.12

Rodun valinta: Koirarodut netissä

Informaatio koskien miltei mitä tahansa on nykyään helpommin saatavilla kuin koskaan ennen! Siksi omiin koirarotukandidaatteihini, Samojedinkoiraan, Shetlannin lammaskoiraan, Suomen Lapinkoiraan sekä Colliehen tutustuminen ei vaatinut minulta aluksi edes kirjastossa käyntiä! Koska Googlen avaaminen tällaisissa tilanteissa on enemmänkin refleksi, kuin harkittu teko, päädyin ensimmäisenä kouluaineautomaatti-Wikipediaan. Mitään uutta ja maata järisyttävää en sieltä oppinut, mutta Wikipedia kuitenkin vahvisti aikaisemmin lukemani rotustereotypiat todeksi. Olikin siis aika mennä syvemmälle!

Rotuvalitsimet ja rotusivustot

Omasta mielestäni yksi hauskimpia koirarotusivustoja on Animal Planetin Dog Breeds from A-Z! Sivustolla on myös Breed Selector-rotuvalitsin, joka esittää käyttäjälle kysymyksiä ja antaa vastausten perusteella pohjalta rotuehdotuksia. Omalla kohdallani ehdotukset eivät olleet järin hyviä eivätkä järin huonoja, sillä rotuvalitsin ehdotti minulle lähinnä rotuja (kuten esimerkiksi Australian Paimenkoiraa, Border Collieta), jotka olin jo aikaisemmin pudottanut listaltani tietoisena siitä, että en välttämättä pystyisi tarjoamaan niille niiden vaatimia asioita. Tai sitten rotuvalitsin ehdotti minulle rotuja, kuten Amerikan Eskimokoiraa, jotka ovat Suomessa valitettavan vähälukuisia.

Breed Selectorin mielestä minä ja bretoni sopisimme yhteen.

Animal Planetin Dog Breeds from A-Z on samalla kuitenkin myös rotukirjasto, joka lajittelee koirat käyttötarkoituksen perusteella alakategorioihin. Jokasella listatulla rodulla on oma sivunsa, jossa annetaan rodun lyhyt tiivistelmä rodun historiasta, käyttötärkoituksesta, terveydestä ja koulutettavuudesta. Parasta Animal Planetin sivustossa ovat kuitenkin hauskat Dogs 101-videot! Allekirjoittanut ainakin jumiutui YouTubeen katselemaan näitä videoita useammaksi tunniksi.


Kasvattajat ja harrastajat netissä

Internet on pullollaan Animal Planetin kaltaisia sivustoja ja rotuvalitsimia. Ja kun kävin läpi niistä tarpeeksi monta, huomasin että medialukutaito on tässäkin asiassa tarpeen. Mitä syvemmälle internetin koirarotualtaassa kahlasi, sitä enemmän eri lähteiden rotukuvaukset alkoivat konfliktata keskenään. Esimerkiksi Samojedinkoirista oli paljon toisistaan poikkeavia kuvauksia, jonka takia päätin, että minun olisi parempi etsiä rodusta luotettavampaa tietoa. Ja koska kyseinen rotu on liehitellyt minua kasvavalla intensiteetillä, päätin ottaa kasvattajien lisäksi yhteyttä myös näiden koirien aktiivisiin harrastajiin. Tuttavapiirissäni ei kuitenkaan ole montaa koiraharrastajaa, joten mikä neuvoksi? Noh, tietenkin Petsie! Suomalainen lemmikkiyhteisö, jonne ihmiset voivat tehdä lemmikeilleen profiileja ja keskustella lemmikeistä yleensä. Lähdinkin siis etsiskelemään tältä sivustolta samojediharrastajia ja törmäsin onnekseni moneen mukavaan yksilöön, joita lähestyin kohteliailla kysymyksillä, joihin sain kohteliaita vastauksia.

Tiedon nälkäisenä suuntasin myös takaisin googleen ja löysin itseni SAMYn, Suomen Samojedinkoirayhdistuksen, verkkosivuilta. Löysin täältä monta kasvattajaa, joista lupaavimpiin otin yhteyttä sähköpostitse. Sainkin pääsääntöisesti reippaita ja nopeita vastauksia rotuaan rakastavilta kasvattajilta. Tein saman operaation paitsi Samojedinkoiran, niin myös muiden mielirotujeni kohdalla. Pidin kyselyissäni pinnalla rodun luonnetta ja terveyttä ja kyselin, millaisia koiria kasvattajat jalostavat. Kysyin myös rotujen soveltuvuudesta ensikertalaisen elämään. Päädyinkin lopulta vaihtamaan sähköpostia miltei 15 eri kasvattajan kanssa, joista suosikeiksi karsiutuivat Kennel Agrarium (Samojedi), Kennel Koiruuksien (Lyhytkarvainen Collie), Tähtitomun Kennel (Shetlannin Lammaskoira) sekä Kennel Judy’s Magician (Collie). Kaikki edellä mainitut kasvattajat teettävät koirillaan (tai sijoituskoirillaan) yhden tai kaksi pentuetta vuodessa tai kahdessa, ja valitsevat yhdistelmänsä huolellisesti. Koirat ovat terveitä, näyttäviä ja kasvattajat mukavia, ystävällisiä ja avuliaita. Mikäli päätän ottaa pennun (aikuisen koiran sijaan), joku näistä kenneleistä saattaisi olla minulle oikea tie!

Linkkejä


Blogaukseni konsensus on, että koiran hankkijan kannattaa olla aktiivinen ja sosiaalinen, sillä koiraihmiset - varsinkin kasvattajat - juttelevat koiristaan oikein mielellään! Mitä useamman harrastajan kanssa juttelee, sitä paremman kuvan mielirodustaan saa. Vaikka koirat ovat rodustaan huolimatta aina yksilöitä, koiraroduista kukin on jalostettu tiettyä käyttötarkoitusta varten ja niiden luonnekuvauksissa piilee monesti totuuden siemen. Erittäin tärkeää on myös kiinnittää huomiota rotujen terveyteen ja esittää kasvattajille tiukkoja kysymyksiä aiheeseen liittyen. Tästä huolimatta ja/tai tämän lisäksi, koirarotujen tutkiminen voi olla myös puhtaasti pelkkää hauskaa! Internetissä olevia rotuvalitsimia ei välttämättä pidä ottaa kamalan vakavasti, sillä ne ovat usein viihteellisiä eivätkä tarpeeksi laajoja kartoittamaan sitä, mikä rotu olisi käyttäjälle oikeasti sopiva. Mutta niistä saattaa parhaassa tapauksessa löytää itselleen uusia rotututtavuuksia, joihin tutustua tarkemmin. Varmin tapa selvittää, onko rotu juuri sinua varten on ottaa reippaasti yhteyttä kyseisen rodun omistaviin harrastajiin ja kasvattajiin - ja mielellään vielä useampaan kuin yhteen.


 Rotusivustoja englanniksi


Rotusivustoja suomeksi



Rotuvalitsimet


Label: , ,
26.11.12

Rodun valinta: Mistä aloittaa?

Amerikan Kennel Liitto, AKC, tunnistaa n. 160 eri koirarotua. Koiria on eri näköisiä, kokoisia ja luonteisia. Kun aloin ensimmäisen kerran pohtia vakavasti koiran hankintaa, ajattelin, että rotuvalinta on looginen ensiaskel Sen Oikean koiran etsinnässä.

Minä itse

Koiran rotua valinta ei kuitenkaan ole pelkästään koiran, vaan myös itsensä tutkiskelua. Koira on kuitenkin elävä, tunteva ja ajatteleva olento, joka vaatii omistajaltaan tiettyjä asioita. Ja nämä asiat saattavat vaihdella roduittain. Potentiaalisen koiranomistajan tuleekin kysyä itseltään, millaiset elinolot hän voi tarjota koiralleen? Kuinka paljon liikuntaa? Miten omistaja aikoo kanavoida koiransa vietit? Itse pystyn tarjoamaan koiralle aktiivista kestävyyslenkkeilyä ja aivojumppaa lelujen ja leikkien muodossa. Harrastustoiveisiini kuuluisi ainakin näin alustavasti canicross. Kaikesta tästä huolimatta koira joutuisi olemaan myös yksin 31 neliön kerrostaloasunnossani, sillä huolimatta joustavista työajoistani, olen päivittäin töissä 7-8 tuntia.

Halutut ja ei-halutut ominaisuudet

Kirjassaan “How to Raise the Perfect Dog”, koirakuiskaajaksi itseään tituleeraava Cesar Millan neuvoo potentiaalista koiranomistajaa avaamaan ensin koirarotukirjan ja listaamaan kaikki miellyttävät rodut - tässä vaiheessa mieltymys voi olla myös täysin ulkonäkökeskeistä. En usko orjallisesti kaikkeen mitä olen kyseisen miehen kirjoista lukenut, mutta tämä metodi vaikutti oikein käytännölliseltä ja kokeilemisen arvoiselta. Omat rotuni olivatkin lapsuuden hyvien kokemusten sekä omien mieltymysteni perusteella Harmaa Norjanhirvikoira, Länsigöötänmaanpystykorva, Australian paimenkoira, Samojedinkoira, Shetlannin lammaskoira, Welsh Corgi Pembroke, Suomen Lapinkoira sekä Collie.

Kun kaikkein miellyttävimmät rodut ovat löytyneet, on aika listata sen ideaalimustin halutut ja ei-halutut ominaisuudet. Omalla kohdallani haluttuja piirteitä ovat ystävällisyys ja/tai ainakin suhteellisen helppo koulutettavuus, sillä kyseessä on ensimmäinen koirani. Minulla ei ole aikaisempaa koulutuskokemusta, joten haluaisin yhteistyökykyisen koiran, jonka kanssa voisimme tulla koulutusprosessissa “toisiamme vastaan”. Tottelevaisuusnero koiran ei tarvitse olla, mutta on kuitenkin minun vastuullani saada perheenjäsenestäni kunnon koirakansalainen. Aktiivisena liikkujana, joka tekee 3-8 kilometrin jouksulenkin 3-5 kertaa ja käy salilla 2-3 kertaa viikossa, minulle on myös tärkeää, että koiraltani löytyisi intoa ja kestävyyttä juosta ja/tai kävellä pidempiäkin lenkkejä päivittäin, säällä kuin säällä. Tämän takia minulle on myös selvää, että koiran olisi hyvä olla kooltaan keskikokoinen.

Ei-haluttuina ominaisuuksina puolestaan pidän voimakasta metsästysviettiä, sillä vierailen usein vanhempieni luona, joilla on kotonaan kaksi ragdoll-kissaa. Haluaisin rotuvalinnalla ja koiran aktiivisella ja aikaisella sosialistamisella minimoida kissoille (ja muille pienille eläimille) aiheutuvan harmin mahdollisuuden. En myöskään haluasi koiraa, jolla on kova vahtimisvietti, sillä asun kerrostaloyksiössä, jossa epäluuloisuudesta voi tulla ongelma.

Taustatutkimus

Tämän pohdinnan perusteella on helpompi lähteä tekemään rotuihin liittyvää taustatutkimusta. Mutta jo ennen kuin lähdin tuumasta toimeen, ymmärsin, että huolimatta “Pyhästä Sannasta”, Harmaa Norjanhirvikoira ei välttämättä olekaan minua varten. Samaa koskee myös Länsigöötanmaanpystykorvaa, jolla paimenkoiran luonteestaan huolimatta löytyy myös epäluuloisia vahtikoiramaisia piirteitä. Myös Australian paimenkoira putoaa pois laskuista tässä vaiheessa, sillä sen rotumääritelmän mukaan kyseessä on vahvasti vahtiviettinen rotu. Myöskään lyhytjalkainen Welsh Corgi ei valitettavasti jatka seuraavalle kierrokselle, ja jäljelle jäävät Samojedinkoira, Shetlannin lammaskoira, Suomen Lapinkoira sekä Collie.

Tässä vaiheessa alan (tai oikeastaan aloin, sillä tätä merkintää kirjoittaessa olen jo ennättänyt käydä sähköpostin vaihtoa eri kasvattajien kanssa jo kuukauden ajan) tehdä yksityiskohtaisempaa tutkimusta ja kirjoitella viestejä edellä mainittujen rotujen omistajille sekä kasvattajille, jotta saan lisää ensikäden tietoa omistajilta, jotka ovat kokeneita edellä mainittujen rotujen käsittelyssä.
Label:
23.11.12

Minä ja koira

Sanna ja Daphne

 Kun perheeni muutti rivitalosta ensimmäiseen omaan kotiin hiljaisen omakotitaloalueen laidalle, naapurusto oli yht’äkkiä täynnä karvaisia hännän heiluttajia. Olin tuolloin vasta kouluaan aloittava 6-vuotias, jolla oli paljon luovia harrastuksia, mutta vähän leikkikavereita. Muistankin tutustuneeni ihmiskavereiden sijasta ensin koirakaveri Sannaan, joka oli naapuruston toisella puolella asustava Harmaa Norjanhirvikoira. Se kaivautui aina naapurin aidan ali ja istuskeli pihatiellä katselemassa hiljaista omakotitaloaluetta - yleensä niihin aikoihin, kun ekaluokkalaiset sattuivat pääsemään koulusta. Saatoinkin ennen kotiintuloa rapsutella ja silitellä tätä kippurahäntäistä koiraa useita tunteja päivässä, ennen kuin edes tiesin, mikä se oli nimeltään.

Samalla tavalla kuin John Grogan kuvaa ensimmäistä koiraansa, “Pyhää Shaunia”, bestseller-kirjassaan “Marley & Minä”, koirana, johon hän tulee aina vertaamaan elämänsä muita koiria, minä vertaan kaikkia tekemiäni nelijalkaisia tuttavuuksia hirvikoira-Sannaan. Minun perheelläni ei ole tähän päivään asti ollut omaa koiraa, mutta Sanna on, ja tulee aina olemaan, minun ideaalimustini, jonka kanssa leikin ja juttelin, kun en päässyt tai halunnut mennä muiden lasten leikkeihin.

Sanna kuoli 11-vuotiaana, kun olin juuri täyttänyt 10-vuotta. Se oli tullut jo niin vanhaksi, etten ollut nähnyt sitä enää moniin kuukausiin. Surtuani “Pyhän Sannani” kohtaloa, aloitin perheessämme kova koiran lobbaaminen. Vanhempani eivät tosin olleet ajatuksesta yhtä mielissään, vaan totesivat minulle, että naapurustossa oli paljon muitakin koiria, joiden kanssa voin leikkiä. Muihin lapsuuteni koirakavereihin kuuluivatkin Sannan “pikkuveli”, Saksanpaimenkoira Doni, kiharakarvainen noutaja Oona, sekä hoitokoirani Daphne.

Daphnella on erityinen paikka sydämessäni. Se oli Länsigöötänmaanpystykorva, joka oli paljon Sannan näköinen ja kaltainen. Kiltti ja kärsivällinen, paikallisen eläinlääkärin koira. Lenkitin ja hoidin Daphnea, koska sen omistajat eivät lastenhoidolta ehtineet sitä aina tehdä. Muistan yhä, kuinka 13-vuotiaana tunsin oloni oikeaksi koiran omistajaksi, kun sain käydä Daphnen kanssa pitkillä lenkeillä. Daphnen hoitaminen vain voimisti rasittavaa lobbaamistani kotona, mutta olen kiitollinen, että vanhempani eivät taipuneet jatkuvaan nurinaani.

Miksi koira?

Vaikka olenkin kasvanut ympäristössä, jossa minun tuli aina huolehtia joko pikkusisarestani, kissastani tai äidistäni, olen alkanut ymmärtää koiran omistamiseen liittyvän vastuun vasta nyt. Elämäni on tasaisempaa ja itsenäistymisen suuret alkumullistukset, kuten ammattiin opiskelu ja kotoa muuttaminen, ovat jo takana päin. Elämäni on nyt stabiilimpaa, ja stabiilius on se, mitä koira minulle edustaa. Koira on rytmi, jolle ymmärrän oman elämäni tekevän oikeutta vasta nyt.

Ja koska vaadin elämältäni tietynlaista kaavallisuutta, sopisi lemmikki siihen varsin mainiosti. Monet ympärilläni olevat ihmiset mieltävät minut vahvasti kissaihmisenä, koska olin kissan omistaja 11 vuoden ajan, läpi kaikki kouluvuoteni ekaluokkalaisesta abiturienttiin. Persialaiskissa Minni oli minulle rakas eläinkumppani, jota kukaan tai mikään ei voi minulle korvata. Mutta koska olen aktivoitunut huomattavasti sitten teinivuosieni, koira sopisi tämän hetkiseen rytmiini kissaa paremmin. Nykyisenä aktiiviliikkujana, jona koulukaverini eivät minua todellakaan muista, pystyisimme koiran kanssa tarjoamaan toisillemme seuraa ja puuhaa, jota 5 vuotta yksin asuneena alan jo kovasti kaivata.
Minni ei ikinä ymmärtänyt kameroiden päälle.

Miksi Blogi?

Ja kun tajusin valmistuvani seuraavan 6 kuukauden sisällä ammattikorkeakoulusta siihen unelma-ammattiin, joka olen tehnyt vakituisesti jo kahden vuoden ajan, tajusin, että nyt saattaisi olla oikea aika sille ensimmäiselle omalle koiralle! Talous, aika ja sydän sanovat viimein “kyllä”, mutta järki on sitä mieltä, että koska olen astumassa tuntemattomalle maalle, asiaan olisi hyvä perehtyä perusteellisesti etukäteen. Päätinkin siis nykyaikaisena ihmisenä kouluttaa itseni koiranomistajaksi paitsi koirakirjallisuuden ja “koiratreffien”, niin myös ihmeellisen interwebsin avulla. Blogi onkin oivallinen keino myös kanavoida koirakuumetta luovalla tavalla - ja varmistaa se, etteivät kaverini kuuroudu koirapälinästäni. Tämän blogin tarkoitus onkin seurata minun matkaani keltanokasta koiranomistajaksi.
Label: ,
Rss: Top